Esimerkin voimalla

Liikunnallinen elämäntapa on katoamassa Suomesta. Lapset eivät enää pelaa pihapelejä eivätkä hiihdä kouluun. Näinkö on? Pääkouluttaja Ilpo Jalamo kävi jutustelemassa kahden erilaisen liikkujan kanssa. Lue lisää blogista.

Liikunnallinen elämäntapa on katoamassa Suomesta. Lapset eivät enää pelaa pihapelejä eivätkä hiihdä kouluun. Nuoret ovat vaihtaneet urheilukentän videopeliin ja aikuiset istuvat mieluimmin kuin kävelevät. Liikkumattomuuden arvioidaan näkyvän tulevaisuudessa lisääntyneinä sairaspoissaoloina ja kohonneina terveydenhoitokustannuksina. Synkimpien ennustusten mukaan kahdenkymmenen vuoden kuluttua 40% suomalaisista on heikkokuntoisia. Se tietää vaikeuksia jo arkielämän asioista selviytymisessä. Liikuntapommin sytytyslanka sihisee.

Nuorten ja aikuisten liikkumattomuuteen löytyy monia syitä, joista yhden sanotaan olevan liikuntaharrastamisen kohonneet kustannukset. Koska asia on tapetilla, myös poliitikot joutuvat reagoimaan asiaan. Kansa on saatava liikkeelle – tavalla tai toisella. Ylhäältä käskyttämällä vaikutus on kuitenkin useimmiten päinvastainen. Liikkumattomuuden hinta on valitettavasti korkea. Huonokuntoisen ja sairaalloisen yhteiskunnan ylläpitäminen on kallista puuhaa niin kansantaloudellisesti kuin yksilötasollakin. Eri ikäisille on omat liikuntasuosituksensa, mutta keskimäärin sydämen sykettä kohottavaa liikettä tarvitaan parisen tuntia viikossa ja lihaskuntoa ja liikehallintaa kehittävää harjoittelua muutaman kerran viikossa. Kun arkielämän askareissakin tästä suosituksesta täyttyy jo osa, peruskunnossa pysyminen ei kuulosta ylitsepääsemättömän vaikealta huippusuoritukselta.

Harrastusmahdollisuuksia on valtavasti ja voisi kuvitella, että jokainen pystyisi löytämään jotakin itseään innostavaa liikuntaa olkoonpa se tavallista kävelyä, kuntosaliharjoittelua tai vuorikiipeilyä. Asahi on yksi vaihtoehto monien joukossa ja sen terveyshyödyt ovat pehmeydestä ja näennäisestä keveydestä huolimatta yleisesti tunnustetut. Asahin harrastamisen kustannukset ovat myös edulliset.

Liikuntapakkoa ei voi kansalle määrätä eikä järkisyihin vetoaminenkaan saa sohvaperunan takapuolta irtoamaan sohvalta. Netflix, sipsit, suklaa ja makkara ovat monelle liian kovia kilpakumppaneita kävelylenkille. Entäpä sitten esimerkin voima? Lasten suusta kuulee totuuden ja kauan eläneet omaavat kokemuksen viisauden. Kävin siis haastattelemassa Vivian Skewsiä ja Mauri Maunulaa. Vivian on seitsemän vuotta vanha ja Mauri on satakaksi vuotta nuori.

Maurin ja Vivianin haastattelu

Kerro hieman itsestäsi

Mauri: Vuonna 1939 anoin vapaaehtoisena ilmasotakouluun ja testien jälkeen minut hyväksyttiin koulutukseen. Ohjaajakurssi 4 alkoi 29.4.1940. Jatkosodassa toimin tiedustelu- ja hävittäjälentäjänä. Sotien jälkeen opiskelin liikennelentäjäksi ja lentotunteja kertyi reilut 20000.
Urheilua olen harrastanut koko ikäni: pesäpalloa, jalkapalloa, jääpalloa… pujottelua ehdin harrastamaan ennen talvisotaa, myöhemmin tavallista hiihtoa, perhonheitossa kilpailin MM-tasolla maajoukkueessa ja Sulkavan soutuihin olen osallistunut lukuisia kertoja. Olen paljasjalkainen Stadin kundi.

Vivian: Asun Kaarinassa ja syksyllä aloitan koulun. Menen ykkösluokalle. En kolmannelle enkä viidennelle, vaan ensimmäiselle luokalle.

Miten päädyit asahin harrastajaksi?

Mauri: Vanhemmiten aloin jumppaamaan. Helsingin Sydänkuntoutuksen kautta kotonani alkoi käymään ohjaaja, jonka kunto-ohjelmaan liittyi myös asahi-harjoituksia.

Vivian: Äiti sanoi, että mun täytyy alkaa tää juttu.

Mitä kaikkea muuta harrastat?

Mauri: Tennistä pelasin 70 vuotta ja golfkentällä käyn edelleenkin. Bridgeä pelaan viikoittain.

Vivian: Tanssia ja uintia. Vedessä teen temppuja, mutta en asahia.

Mikä asahissa kiehtoo?

Mauri: Se tuntuu hyvälle. Jos tässä iässä haluaa pitää itsensä jonkin näköisessä kunnossa, onhan sitä tehtävä jotain.

Vivian: Rentouttavat liikkeet. Vaikka ei mulla stressiä ole.

Mitä hyötyä olet huomannut harjoittelusta olevan?

Mauri: En oikeastaan ole huomannut mitään hyötyä, mutta jos en olisi tehnyt mitään, sitten ehkä elämä ja olo olisi ihan toisenlainen.

Vivian: En ole huomannut mitään. Mä teen vaan. (Tähän Vivianin äiti lisäsi, että harjoittelu on helpottanut ”keltaisesta” eli ylivireästä tilasta ”vihreään” ts. hyvään työskentelyvireyteen siirtymistä.)

Mikä on suosikkiliikkeesi?

Mauri: Sitä en osaa sanoa. Olen kaikkiruokainen. Jumppaan kaikki liikkeet mihin pystyn.

Vivian: Uimisliike. (Tasapaino-jalkaosion ensimmäinen harjoitus ”sammakko”)

Entä mikä harjoitus tuntuu kaikkein vaikeammalta?

Mauri: Jos tunnen liikkeen vaikeaksi, en tee sitä. Täytyy huomioida oma ikä. Ei tässä iässä enää käsillä kävellä.

Vivian: Sammakko. En ensin tiennyt miten se pitää tehdä.

Mitkä asiat saavat sinut iloiseksi?

Mauri: Bridgen pelaaminen poikani kanssa. Pelaamme säännöllisesti kaksi kertaa viikossa ja minulla on Suomen mestaruuskin senioriluokassa. Aina kun onnistuu pelipäivän aikana, siitä jää hyvä mieli pitkäksi aikaa.

Vivian: Synttärit! Ja asahi wasabi. Ja kiipeily.

Mikä on mielestäsi pitkän ja terveellisen elämän salaisuus?

Mauri: En usko, että salaisuus on minkäänlainen ruokavalio. Syön ihan tavallista ruokaa. Uskon, että urheilu, liikunta, onnellinen avioliitto ja hyvät lapset ovat merkittäviä tekijöitä. Siinä sitä on elämän sisältöä ihan tarpeeksi.

Vivian: Mustikat ja kasvikset!

Minkä neuvon antaisit niille ihmisille, jotka eivät harrasta liikuntaa?

Mauri: On vaikea antaa liikunnan suhteen neuvoja, sillä se on jokaisen oma asia. Olen kyllä ihmetellyt tällaista asennetta monta vuotta. Kun katselee ihmisiä, niin kaikki räpeltää kännykkää. Se tuntuu olevan nykyään kaiken A ja O. Ei liikunta.

Vivian: Sanoisin, että liikuttakaa jalkoja, käsiä ja päätä. Kaikkia jee!